Besacen elämä järkkyy, kun hän kuulee isänsä kuolleen Polynesiassa. Vastauksena surulle ja umpikujaan ajautuneelle elämälleen hän lähtee kävelemään pitkin Länsi-Ranskan hiekkarantojen vanhoja polkuja. Hän elää niukasti, nukkuu ulkosalla ja kohtaa kaiken sellaisena kuin se on, haltioituu aaltojen pauhusta ja taivaan väreistä. Ja pohtii elämäänsä.