14-vuotias haltijatyttö Vedeera on huomaamattaan pelivälineenä haltijoiden ja ihmisten kiistassa. Lähtökohtana on vastakkainasettelu, jossa kiivas haltijakansa pitää itseään hyvän edustajana ja ihmisiä sekä muuta väkeä pahoina. Kun Vedeera ystävystyy ihmispojan kanssa saa hän huomata, että ”erilainen ei välttämättä ole vihollinen”. Vedeera oivaltaa myös sen, että mitä maailmassa on, ja mitä siellä kerrotaan olevan, ovat kaksi eri asiaa.