M. A. Castrén (1813–1852) tunnetaan uralilaisten kielten tutkimuksen, etnografian ja kenttätyömatkojen uranuurtajana. Hänen kieli- ja kansatieteelliset tutkimusmatkansa suuntautuivat aluksi Lappiin ja Venäjän Karjalaan, myöhemmin yhä kauemmaksi itään, aina Kiinaan saakka. Samojedit ja syrjäänit, ostjakit ja vogulit, baškiirit ja tunguusit avasivat hänelle kotansa ja jurttansa, hän sai nähdä ja kokea ihmeellistä itää laajemmin kuin kukaan ennen häntä. Persoonallisen kosketuksen kirjoittajaan antavat ystäville kirjoitetut kirjeet. Matkakuvaukset tulivat suurimmalta osalta julkisuuteen vasta tekijän kuoleman jälkeen.Alkuteokset ilmestyneet v. 1852 ja 1855.