Marcelinen isä sanoi tyttärelleen matkalla kohti Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleirejä, että tytär ehkä selviää, koska on nuori, mutta hän ei palaa koskaan. Ennuste toteutui, ja seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Marceline kirjoittaa isälleen ja kertoo, mitä leireillä ja niiden jälkeen tapahtui ja millainen ihminen hänestä kasvoi.