Urho Kekkonen ja Veikko Vennamo olivat sodan jälkeen näkyviä maalaisliittolaisia kansanedustajia. Vennamo oli myös Kekkosen hallituksen ministerinä ja tuki tämän valintaa presidentiksi vuonna 1956. Sittemmin välit rikkoutuivat, mikä johti Vennamon erottamiseen puolueesta ja Suomen maaseudun puolueen syntymiseen. Teos avaa syitä miksi puolueveljistä tuli leppymättömät vihamiehet, ja kuvailee miten vihanpito vaikutti valtakunnan politiikkaan.