Runoilija kirjoittaa miehensä sairaudesta ja kuolemasta herkästi ja koskettavasti. Säkeissä surusta ja yksin jäämisen kokemuksesta risteytyvät murhe ja muistot. Runot ovat puhetta rakastetulle, mutta myös uusien sanojen löytämistä murheelle ja sen ylittävälle uskolle.