Sodan vihatuimpia miehiä olivat sotapoliisit. Edes venäläisiä ei vihattu yhtä leppymättömästi. Näihin herrojen kätyreinä pidettyihin miehiin kiteytyi kaikki se kauna, joita suomalainen rivimies tunsi sodan mielivaltaisia auktoriteetteja kohtaan. Mestarillinen sodan kuvaaja Niilo Lauttamus antaa romaanissaan tälle halveksitulle ammattikunnalle syvästi inhimilliset kasvot.On vuosi 1942, ja asemasota alkaa tuntua loputtomalta. Luutnantti Mauri Kelo komennetaan Kannakselle, Valkjärven esikunnan sotapoliisijoukkueeseen. Edessä on vaarallinen ja epäkiitollinen työ etulinjassa. Sotaan turhautuneet miehet eivät suostu helpolla ""sotakoirien"" käskettäväksi. Järjestyksen säilyttäminen sotatoimialueella vaatii äärimmäisiä keinoja ja rautaista selkärankaa.